Seitsemän viikon opetus

Ensimmäinen työssäoppiminen onkin siis jo takana päin, mutta saan tuumailuni vasta nyt jälkikäteen informoitua sähköiseen näkyvyyteen. Rakas verkkovälineeni kun ei ole jostain syystä suostunut koko lähemmäs kahden kuukauden jakson aikana yhteistyöhön, mutta ratkaisin asian sitten kirjoittamalla aina viikon välein tekstitiedostoa, johon listasin kyseisen ajan tekemiseni ja kuinka ne ovat muuttaneet ammatillista näkemystäni tai noin yleensäkkin opettaneet visualistin toimiin sisällepääsyä. Tekstipläjäys on melko pitkä, mutta minkäs teet kun asioitakin on kerennyt tapahtua niin rutkasti.

Ensinnäkin yrityksestä näin lyhyesti ja ytimekkäästi: Lindex on Alingsåssissa vuonna 1954 perustettu muotiyritys, joka on laajentunut  Pohjoismaihin, Baltiaan, Venäjälle, Keski-Eurooppaan, Bosnia-Hertsegovinaan sekä jopa Lähi-Itään saakka. Myyntivalikoima on keskittynyt naisten alus- ja päällysvaatteisiin, sekä lastenvaatteisiin. Asiakaskuntakin koostuukin siis suurimmaksi osaksi jokaisiin ikähaarukan lokososiin sijoittuvista naisista, mutta oman havainnoinnin perusteella miehetkin osaavat uskaltautua myymälään asioidessaan esim. lahja- tai lastenvaateostoksilla.

VIIKKO 1

OPI HARJOITELLEN TYÖSSÄ

Nyt se siis vihdoin alkoi, ensimmäinen työssäoppimisjakso visualistina ja oppimisympäristönä toimii Salon Lindex. Aikaa tämän yrityksen visuaalisen sisäisen maailman ymmärtämiseen ja toteuttamisen oppimiseen on seitsemisen viikkoa, joista tähän mennessä olen käyttänyt kolme työntäyteistäpäivää. Koska alkamisajankohta sijoittui näin mukavasti heti vuoden alkuun, on tohinamäärä taattu, sillä jokainen vähääkään shoppailuhimoa omaava ihminen tietää alennusmyyntien olevan täydessä rullausvauhdissa näillä päivämäärillä. Tämä tietenkin kelpaa minulle – mitä enemmän tekemisenmakua, sitä enemmän opin!

Lindexin satunnaiseen asiakaskuntaan kuuluvana, ei itselläni kovinkaan syvällistä ymmärrystä taikka tietoa yrityksen perimmäisistä toiminnasta ja tuotteista ollut, siispä ensimmäiset päivät ovat kulkeneet hyvinkin tutustumisen ja pintaperehtymisen merkeissä. Vaikka liikkeen neliömäärä ei järjettömän suurilukuinen ole, on tuotteiden paikantamisessa ja sijaintihahmottamisessa varmasti vielä lukuisia kertoja suunnistamisvaikeuksia, mutta pistetään tämä vaikka jo geeneissä saamaani huonon suuntavaiston piikkiin. Varsinaiset visualistin- tehtävät ovat olleet erittäinkin lupaavan ja mukavan tuntuisia, olisiko tässä vihdoin löytynyt itselleni ammatti, mitä jaksaa vielä kymmenienkin vuosien päästä tehdä? No, ehkä hieman aikaista vielä edes spekuloida tätä kovin vakavalla pohjalla, mutta ei näihin työtehtäviin eteneminen edes näin loman jälkeen ole tuntunut työltä.

Salon Lindexin visuaalisesta ilmeestä vastaava työpaikkaohjaajani on yhdessä muiden työntekijöiden kanssa upeasti antaneet minulle jo kokonaisuudessa pieniä, (mutta minulle suuria) työtehtäviä, joita ovat olleet mm. asuste-aletuotteiden hinnoittelua ja esillepanoa, muutamien lapsimallinukkejen pukemista, vaatteiden silittämistä, erittäin tarkkaa viikkausta ja parin pienen seinän tekoa. Toki jokaiseen työtehtävään sisältyy paljon muutakin, kuin mitä noihin yhdellä sanalla selitettyihin työtehtäviin voisi uskoakkaan kuuluvan, mutta joka ikisen työvaiheen ilmoilleantamiseen tulisi varmaan kymmenien sivujen tekstitulva, joten säästän tilaa, aikaa ja hermoja. Tässä pari hassua kuvaa tekemisistäni:

Lastenpaitojen (tytöt) esillepanoripustus. Jokaisen paidan on oltava rypytön ja identtisesti aseteltu muiden kanssa. Tarkkuutta!

Baby Elephant -mallistoseinää. Seinältä on saatava asukokonaisuus, mutta yleisilmeen on oltava tasapainossa niin pituudeltaan, väreiltään kun leveydeltään.

Lasten ale-sukkatuotteiden esilleripustaminen aiemmin sijainneesta alekorista seinälle. Kun esillepanotilan koko on rajallinen, on hahmottamiskyky otettava käyttöön ja päätettävä mitä laitetaan mihinkin.

Kouluikäsiten poikien farkkuseinän pohjamallin rakennus, mallinukkejen pukeminen ja asettelu plus lisäksi farkkujen viikkaus ja ripustaminen vie yllättävän paljon aikaa

Vaikkakin suurten myymäläketjujen visuaalinen ilme on erittäin tarkka-alaisesti valvottua ja ennaltamäärättyä, on oman mielikuvituksen käyttämiseenkin mahdollisuus ja mikä olisikaan parempaa luovuuden harjoittamista, kuin tiettyjen kriteerien puitteessa toteuttaa omaa silmää! Jo näiden ensimmäisten päivien jälkeen osaisin tiivistetysti kolme vinkkiä luovuttaa työssäoppimiseen lähtijöille:

•  Ala käymään puntilla! Jalat plus koko muu kroppa huutaa taatusti hoosiannaa jokaisen työpäivän jälkeen, ei ihan sitä kevyintä hommaa siis.
• Tee jokainen työ tarkasti. Simppeliltä näyttävään viikkaukseen tarvitsee ottaa lukuisia asioita huomioon, eikä hutiloiden tehtyjä töitä arvosta kukaan, saati halua ostaa.
• Luota siihen mitä olet oppinut, kuuntele saamasi ohjeet tarkasti ja ole aktiivinen.

Perusasioita, mutta toimivat varmasti. Mieli virkeänä seuraaviin viikkoihin!

VIIKKO 2

NAISTEN PUOLELLA

Aika se kuluu kuin siivillä ja toinen viikko jo takana! Kun liikkeen tapojen, toimimahdollisuuksien ja paikkojen kanssa on enemmän tutuiksi päässyt, pystyy jo omiakin aivoja hyödyntämään, sekä tuntemaan olonsa edes jollainasteella hyödyksi. Suurenmoisen paljon ehtii täydessä viikossa edetä ja tässä tuotoksia:

Viikko alkoi alusvaatemallinukkejen uudelleen vaatettamisella. Ja kyllä, kaikki alushousuista rintaliivien sankoihin on silitetty ennen päällepanoa ja muutoinkin jokainen rypytys tai olkaimen kulma on tarkoituksellisesti tehty.

Mallikuvien pohjalta uudistimme työpaikkaohjaajani kanssa 1 pöydän mallinukkejen ulkoasut. Huvittavinta jokaisessa esillepanossa on ohjaajani sanoja lainatakseni: ”ensin me silitämme vaatteiden rypyt suoriksi, jotta voisimme rypistää ne uudelleen”, ja tämä on enemmän kuin totta. Mutta ymmärrän jujun; vaate tarvitsee eloa, ja kuinkas muuten sitä elottoman nuken päälle saataisiin, kuin visualistien käsien myötä.  

Farkkumallinuken pukemiseen tarvitaan yllättävän paljon voimaa! Jotta housut olisivat mahdollisimman tyköistuvat, on otettava mahdollisimman pieni koko, mikä taas tietää pitkää jalkaanvetopuhkintaa. Vöiden hintakyltti on Lindexin valmiista pohjista pomittu, mihin on helppoa vaihtaa niin tuotteen nimi, kuin hintakin.

Näiden lisäksi on työviikkooni kuulunut farkkuseinän hyllyrivien lisäystä ja uudelleenjärjestelyä, vaatteiden hälyttämistä, henkarointia, viikkailua, siirtämistä ja aletuotteiksi muuttamista, korutelineen uudelleen organisointia, liikkeen siistinä pitämistä, kohdevalaisimien pesua ja lamppujen vaihtoa sekä lopuksi vielä ihan sitä "perus" pölyjen pyyhintää. :)

Suurimmaksi osaksi olen siis toisen viikkoni viettänyt naistenvaatteiden parissa, mikä toikin mukavaa vaihtelua viimeviikon lapsipainotteiselle aloitukselleni. Hieman hiljaisempi kylläkin kyseinen viikko oli, sillä uutta tavaraa ei hirvittävästi saapunut, eikä odotettu näyteikkunaohjekaan ehtinyt saapua. Mutta kolmanteen viikkoon tarmokkain mielin mennään, hei tää on kivaa!

VIIKKO 3

OPPEJA JA KOPPEJA

Taas viikko hurahtanut, ja voi ei kuinka nopeasti aika menee – ei voi taaskaan kuin ihmetellä ja hyväksyä se tosiasia ettei mukavan puuhan parissa vain ehdi seurata kelloa. Työpäivien jälkeen olo on aina hyvin onnellinen ja aikaansaanut, olen vaan niin iloinen alavalinnastani! Viikkoon on mahtunut paljon uusia oppeja ja upea huomata sisäistäneensä Lindexin sisäistä maailmaa seuraamalla työpaikkaohjaajani toimia ja kuuntelemalla pienimmätkin ajatuksenvaihdot liikkeen visuaalisen maailman kehittämisideat. Huomaan jo ymmärtäväni enemmän perusperiaatteita, minkä pohjalta mitäkin toimea aletaan muuttamaan, uudelleen järjestämään tai korostamaan enemmän. Toki tietoni ovat vielä hyvinkin alkeellista tasoa verrattuna oikeisiin työntekijöihin, mutta ylpeydentunnetta itselleni olen kuitenkin suonut.

Valitettavasti näyteikkunaan en vielä tälläkään viikolla päässyt julisteiden vaihtoa suuremmin ohjaajani opiskelumatkan aikaisen poissaolon takia, mutta ensiviikolle tämä toimi on luvattu melkeimpä varmaksi. Ihanaa! Näihin viiteen päivään on kylläkin sisältänyt runsaasti muita visualistin toimeenkuvaan kuuluvia toimia, kuten jälleen mallinukkejen pukemista (niin molempien sukupuolten kuin kaiken ikäisiä lapsia kuin naisiakin) ja lastenpöydän tyhjennystä sekä ohjeista uudelleen täyttämistä sekä järjestelemistä. Myös vähemmän visuaalisia, mutta toki erittäinkin vaatelliikkeeseen kuuluvia, askareita on tullut aherrettua: naistenvaatteiden, alusvaatteiden ja lastenvaatteiden hälyttämistä, henkarointia, tarroittamista sekä viikkailua, varastotuotteiden purkua, Lindexin sähköisesti informoivaan visuaalisen tietolähteeseen tutustumista ja yleissiistimistä. Kaikista mielenkiintoisin kohokohta taisi olla maavisualistin vierailu loppuviikosta, jolloin pääsi hieman sivustaseuraamaan hänen toimeenkuvaan kuuluvia toimia. Tarkkaa hommaa sekin, pakko todeta.

 Mutta tässä kuvallista tallennetta tämän viikon mallinukkeaikaansaannoksistani:

Valmiiksi valitut vaatteet, mutta työtä riittää silittämisessä, ja rennon vaikutelman antamisessa. Tietyt vaatemateriaalit kun tahtovat elää omaa elämäänsä, eivätkä aina ole niin yhteistyöhaluisia. Kovilla hermoilla ja työpaikkaohjaajan opeilla saa kuitenkin ihmeitä aikaiseksi. Lisähaastetta tuo tietenkin vielä rentouserot aikuistenvaatteiden, kuin eri-ikäisten lastenvaatteiden välillä.

Ja tässä samat mallinuket maavisualistin vierailun jälkeen. Ohjeistusta tuli kerroksellisuuden lisäämiseen ja muutosero on huomattava.

Kevään trendit kouluikäisten lasten osalta nyt esillä, ja ohjeselosteen mukaan on koottu niin mallinukkejen vaatteet, kuin pöydällä esiteltävät tuotteet sekä hintaviestintäkyltit. Mutta koska ohjenuorat on annettu aina tietynkokoisille pöydille, tarvitaan sovellustaitoja saadakseen tarvittavat esillepanot eri suuruusluokkaa olevalle alueelle.

Myös Generous -mallisto on saanut kevättuulahduksen ja mallinukeilla on esillä nykyään aiempaa nuorekkaampaa tuotantoa. Suurempien kokoluokkien pukemisessa on tarkoituksena saada vaatteet näyttämään mahdollisimman hoikentavilta ja pienikokoisilta, johtuen tietenkin valitettavasta tämänhetken kauneusihanteestamme.

Tämän kauden pirteää pelkistämistä. Stailausta, stailausta, stailausta.

Pääsin ensimmäistä kertaa pukemaan myös kaikista pienikokoisinta nukkea – babyjä. Asukokonaisuus on maavisualistin valitsema, mutta sain itse pienien ohjeiden saatoittamana pukea vaatteet parhaaksi näkemälläni tavalla. Ja   alkuvalmistelut olen (silittäminen, hälyttimien ja hintalappujen poiston) tässäkin tapauksessa hoidellut.

Suurin havaintoni tältä viikolta on ollut oman kiinnostuksen kasvaminen muoti-ilmiöitä kohtaan. Vaikka aiemminkin olen ollut kiinnostunut ympäröivästä maailmanmenosta, mutta nyt tämä tiedonjano ja uteliaisuus on saanut aivan uusia ulottuvuuksia! Ja tästä on todellakin hyötyä mallinukkejen stailauksessa, sillä niiden pohjaltahan asiakkaat saavat osan asukokonaisuusinspiraatiostansa sekä ostohalustaan. Kerrassaan rikastuttavaa ja palkitsevaa työtä tämä harjoittelu!

VIIKKO 4

SHOPPAILU IKKUNAAN

Ja viimein tavoittivat näyteikkunan ohjeet Lindexin sähköisen postilaatikon! Tämä tiesi odotusten täyttymistä ja työpäivien erityistä flow-tunnetta. Sitä kun voisin havainnollistaa periaatteessa yhdeksi suureksi esillepanoksi, mikä on liikkeeseen astumattakin ihmisvirran nähtävänä ja houkutteena. Tai ainakin tähän vertaukseen ajatuskehittelyni päätyi tekovaiheissa. Toinen uusi tutustumisalueeni oli ensimmäinen iltavuoro, joka eroaa päivästä esim. loppusiivouksella, jolla pyritään liikkeen myyntituotteiden järjestelemiseen siten, että ne olisivat kuin ensimmäistä kertaa esille laitettuja. Käytännössä tämä tarkoittaa siis; kaikki oikeille paikoilleen, rivit suoriksi, koot järjestykseen, henkarit sormenmitan päähän toisistaan, eli kaikki tiptop. Yllättävän aikaavievää tämäkin, jopa silloin kuin yleiskatsauksesta näkisi kaiken mukamas olevan ihan kunnossa, vaan tarkemman syynäyksen tapahtuessa paljastuu hämmentävän paljon pientä (mutta vaikuttavaa) hienosäätövaraa.

Mutta näyteikkunan lopulliseen alusta-valmiiksi viemiseen kaikkine välivaiheineen vei työpaikkaohjaajaltani ja minulta n. 2 ½ työpäivää. Tämä aika siis sisälsi näin pelkistetysti kerrottuna niin edellisen ikkunan purun, uusien seinäkuvien ja julisteiden kiinnittämisen, ikkunan tarroittamisen, mallinukkejen vaatettamisen (4 kpl), esillepanokalusteiden kokoamisen ja virittämisen, hintaviestien teon ja asettelemisen sekä näyteikkunan loppusiistimisen (ikkunanpesusta lattiapölyjen pyyhkimiseen). Paljon tehtävää, mikä on erittäinkin pikkutarkkaa, mutta etenemisnopeus olisi suotavaa olla nopeampaa kuin esim. lahjojen avaaminen jouluaattona. Jos siis yksikseni tuohon työhön lähtisin, ei lopputulos vielä varsin liippaisi edes läheltä tarvittavia kriteereitä, siispä oppipoikana todellakin vielä pitkään tullaan arvoasteikolla olemaan. Arvostus nousee aina huimia harppauksia työpaikkaohjaajaani kohtaan, mitä enemmän suuria visualistin työtoimia saan hänen kanssaan tehdä/seurata hänen toimiaan. Ehkä vielä joskus itsekin pystyn samaan tuotokseen :)

Tässä kuitenkin kuvanarvoisia tämän viikon töitäni: 

Maanantain tehtävänä oli saada farkkukampanja rullaamaan, siksipä myös 1 pöytä oli saatava uuten uskoon. Tämänkertaiseen esillepano-ohjeeseen oli annettu mahdollisuus käyttää yhtenä ostohalua -herättävänä elementtinä pahvinen ja kolmiulotteinen mainoskuva. Pienen tuumailu-kokeilu -hetken jälkeen päätökseksi syntyi ottaa tämä käyttöön.

Ensimmäisen näyteikkunatyöstöpäivän tulos oli näöltään tämänlainen. Takaseinään on niitattu suurtulosteita, farkkuteema jatkuu niin mainoskuvien kuin esillepanojenkin osalta. Nukesta takaviistoon ”huolettomasti” henkaroidut housut rekvisiittoineen eivät olekaan ihan niin huolettomasti asettelun tulosta.  

Toisen ikkunan valttikorttina toimivat jooga-tuotteet, mitkä sisäisen rauhan -harrastukseen kuuluvina vakuuttivat ainakin joltakin osalta toimivuuttaan myös esillepanijalleen; kuinka saada tuotteesta rypytön, jos se tuntuu elävän omaa elämäänsä piittaamatta lukuisista silityskerroista, ja vieläpä ilman hermoromahdusta? - Hermot säilyivät, ja vaateetkin lopulta asettuivat – ihmeen kuin ihmeenkin kaupalla.

Koska Salon Lindexin näyteikkuna omaa pienen ulokkeen pelkän suoran linjan sijaan; mahdolllistaa se monien hankaluuksienkin seassa mm. tuotteiden monipuolisemman esittelyn.

Ehkä hauskimmaksi osuudeksi näyteikkunan teossa saattoi tällä kertaa kivuta juurikin tämän kehikon askartelu. Mieleen tupsahti sama tunne, kuin mitä oli lapsena tehdessä muropaketin takakanteen leimattua labyrinttia – kyseinen naruesteikkö kun oli ohjekuvassa valmiiksi tehtynä, ja askartelija sai silmä tarkkana seurata jokaisen narun kulku- ja reikäreittiä, jotta pääsi loppuun kunnialla.  

Tässä siis kaikki mainittavat ja kuvallisesti mahdolliset esiteltävät tältä viikolta. Aina sitä saa huomata tietävänsä vielä niin vähän alan salaisuuksita, ja sekö jos mikä vasta kasvattaakin opinhalun-nälkää.

VIIKKO 5

JÄLLEEN UUTTA - <3 

Kyllä, olen vielä viidennellä viikollanikin (vastoin työssäoppimiseni alkamista ennakoivia ennakko-odotuksiani) päässyt hivenen maistamaan tämän työn monimuotoisista puolista. Näistä tiivistetyt maininnat: aamuvuoro, kokonaisen pöydän alusta-loppuun itseteko ja alusvaatteiden kanssa kunnolla näpertely. Ah, jos tällainen työviikkovaihtelu jatkuu läpi jokaisen työharjoittelun, en kyllästy tähän hommaan ikinä.

Maanantaina pääsin siis ihka ensimmäisen !kokonaisen, ja alusta-loppuun! Pöydän tekoon – kohteena pienet lapset ja muumi-tuotteet. Kokonaisella pöydällä yritän siis havainnollistaa sisällön mallinukkejen stailauksen, pöytätuotteet ja niiden sommittelun pöydille (plus niiden viikkaus, henkarointi, tarroittaminen yms. yms. yms.) sekä hintaviestintäkylttien teon ja paikoilleenlaiton. Kun tavaraa on paljon, on aikaakin varattava suurinpiirtein 10 minuuttia kertaa vaatekappaleiden määrä. Tai ainakin siltä tuntui näin aloittelijan housuissa. Alusta-loppuun taas tarkoittaa minun päänsisäisessä maailmassani pöydän tyhjennystä edellisistä tuotteista, sekä mallinukkejen riisumisen, kaikkien uudien pöytätuotteiden myyntiin asettelua, eli juurikin nuo yllämainitsemani viikkaukset, henkaroinnit yms. Aiemmin pöytienteossa olen aina ollut työtoverin kanssa puuhaamassa, jolloinka aikaa ei luonnollisestikaan ole mennyt puoliakaan verrattuna tähän yksintehtyyn ja työmääräkin on ollut vain puolta määräluokkaa. Luulin työnhurmoksessa selviäni hommasta yhdessä työpäivässä, vaan höpöhöpö. Mallinuket jäivät vielä toisen päivän aamuhommiksi. Täytyy vielä myöntää, että pöytätuotteet oli jo aiemmin toisen työntekijän toimesta hälytetty ja sama ahertaja auttoi varastokappaleiden henkaroinnissa, joten aivan täysin en voi ilman omantunnontuskia sanoa tehneeni tätä totaalisen yksin. Vaan ehkä ajallisesti sekä mittakaavaltaan laajin hommani tähän mennessä, olen ylpeä!

Tässä tuotoksen tallennus:

Kuva onotettu muutama päivä pöydänteon jälkeen, joten asiakkaat ovat ehtineet jo tutustua tuotteisiin hipelöiden ja mylläten, eli yleisilme ei enää ole niin tiptop kuin alunalkaen. Voisinkin näin kirjallisena pistää jälleen yhden tipin niin itselleni kuin muillekin, josko se näin menisi paremmin omaankin ymmärrykseen: ota töittesi tuotoksista kuva heti valmistuttuasi, jotta saat parhaan mahdollisen aherruksesi tuotoksen tallennettua.

 Ja samaan teemaan vaihdettiin myös baby -osaston yksi nurkkaus, joten pienokaisetkin saivat palan muumimaailmaa päällensä:

Mallinukkejen määrätyt vaatetukset eivät valitettavasti tälläkertaa antaneet kauheasti kerroksellisuuden tai luovuuden mahdollisuuksia, siksipä pelkistetystä ja yksinkertaisesta pystyi vain vaate-asettelulla yrittää saada ostohalunherättäjiä.

Keskiviikkona iskikin ensimmäinen aamuvuoroni. Ja syy tähän kukonlaulunaikaiseen työhön ryhtymiseen oli myymälän edellisiltainen vahaus, minkä takia koko kalustus oli siirretty kyseisen homman alta pois. Edellisen työpäiväni loppuaskareenani olikin kiertää koko myymälä ruutu ruudulta ja piirtää pohjapiirros ruutupaperille. Voisin kuvailla toimea erittäinkin mielenkiintoiseksi, ei jokapaikassa ole autocadia tai muuta sähköistä ohjelmaa käytössä, jolloin tarvitaan ”vanhanajan” kynäkättä. Ja niin tämän tuotokseni, sekä työpaikkaohjaajani teräsmuistin pohjalta alkoi ruisrantein aamujumppa kevyempien kalusteiden paikoilleen siirtelyllä (painavimmat vempeleet oli velvoitettu hankittujen apumiesten harteille, onneksi!). Näin tila saatiin kuin saatiinkin ennen myymälänavausta aivan sen näköiseksi, kuin mitään sen kummempaa olisi edellisen illan ja aamun pimeydessä tapahtunutkaan (lukuunottamatta upeaa kiiltävää lattiaa). Samana päivänä vaihtamani mallinuketkin tuntuivat yllättävän kevyiltä ja he näyttivät tältä:

Isojen lasten pöytä oli jo muutamaa päivää aikaisemmin saanut uudet tuotteet; vain mallinuket olivat odottaneet uutta asustusta. Tämä stailaukseni taisi olla ensimmäinen, minkä lopputulos oli niin viimeistelty, ettei pienintäkään korjausta tarvittu. Hyvä minä! Näin sitä oppii.

Lisäksi viikon saldoon on sisältynyt mm. perus myymälän siistimistä, tuotteiden myyntiin laittoa, tuotelisäystä/-täydennystä, vaatteiden siirtoa, ale-kylttien uusimista, viirien lisäyksiä/poistoja, tuotteiden varastoimista sekä vielä lisäksi uutuusalueena alusvaatteiden siistimistä.

Ensiviikkokin on kuulostanut hyvin lupaavalta ja varsinkin maanantai on jälleen ymmärtämiseni mukaan hyvin työntohinainen; äitiyslomalta palaava maavisualisti vierailee, alusvaatepöytä uusitaan ja mitä vielä tehtävälistassa olikaan. Mielenkiintoista.

VIIKKO 6

OMAA TOIMEA

Tämän viikon tunnelmana on jäänyt päälimmäisenä käteen omatoimisuus. Ilmeisesti olen jälleen omaksunut paremmin Lindexin myymäläkonseptia, sillä toimet mitä olen tällä viikolla tehnyt, ovat olleet jokseenkin enemmän itseni vastuulla ja kokonaisvaltaisemmin omatoimisesti toteutettavana. Mm. tekemislistassani on ollut alusvaatepöydän teko, näyteikkunan purkua ja uudelleen tekoa, ykköspöydän mallinukkejen vaihtoa ja baby-uutuustuotenurkkauksen tuotelaittoa. Ja kaikissa näissä edellämainituissa tehtävissä olen havainnut enemmän luottoa työtovereiltani, ja ehkäpä olen osoittanutkin jonkinlaista kehittymistä työtehtävien suorittamisessa, sillä eihän muutoin näinkin näkyviä toimia annettaisi harjoittelijan tehdä. Ja tästäkö olen ylpeä, mutta nöyrästi ja hyvällä tavalla, sillä tiedän oppimista olevan vielä rutkasti.

Alusvaatepöydän teko oli maanantaiaamun hommia, jolloin äitiyslomalta palanneen aluevisualistin, sekä Lindedxin aluepäällikön vierailukin sijoittui. Koska työpaikkaohjaajani huomio oli luonnollisesti varattu tällöin aluevisualistin kanssa havainnointiin, antoi ohjaaja minulle alusvaatepöydän ohjepaperin hyppysiini ja pienten vihjeiden saattelemana luotti toteuttamisen käsiini, mikä tuntui mahtavalta. Tulos oli tämän näköinen:

Tyhjästä pöydästä tähän lopputulokseen kului siis noin aamupäivän verran. Henkarointi, ripustus, asettelu ja hintaviestien teko alkaa sujua jo huomattavasti tehokkaammalla tahdilla, mikä tuo ammatillista itsevarmuutta ja tietynlaista lisämukavuutta työntekoon.

Pääsinkin siis nyt toistamiseen näyteikkunan vaihtopuuhiin, eikä tämäkään tuottanut innolleni pettymystä. Tyhjensin edellisen ”kauden” näyteikkunan seinäjulisteista, kalusteista ja mallinukeista lähtien ja rakensimme uuden työpaikkaohjaajani kanssa lomittain. Viimeistelyn sain vielä pääpiirteittäin ohjeistuksella ja oman pään yhteistuloksella tehdä, mistä kohtasinkin yhteen osaamattomuus alueeseen: silkkipaperin käyttö viikattujen vaatteiden täyttämisessä. Sain yksikseni pähkäillessäni melko kehnon näköisen lopputuloksen, mutta onneksi väkertämiseni korjattiin ja sain nähdä kuinka tämä ihmeohukainen oikeasti tulisi ottaa hallintaan. Oppimista tapahtui jälleen ja viimesilauksia myöten uusi näyteikkuna näyttää tältä:  

Alusvaateikkuna on kevään hengessä hyvin ruusuinen, ja tarkkasilmäisimmät huomaavatkin, ettei tälläerää ole käytetty ollenkaan nukkeja. Seinään niitattiin palasista juliste, kehikot päälysttettiin uusilla kuvilla ja ikkunaan teipattiin uusi teksti.  

Naistenvaateikkunassa on käytetty samaa puukehikkoa kuin aikaisemmassakin, mutta muutoin ilme on tyysti muuttunut: takaseinän farkkukuvat on otettu pois ja tilalle aseteltu kollaasimaisesti kuvajatkumo, eritasoiset korokkeet tuovat korkeuseroja erilaisten salkkujen kanssa, ja mallinuket ovat saaneet kevään trendiä, eli raitaa ja safarikuosia/-väriä ylleen.  

Samaa ikkunaa, hieman erikulmasta tallennettuna

 Ja koska näyteikkuna vaihdettiin, vaihtuu luonnollisesti myös ykköspöytä, mikä näytti tältä:

Valkoinen paitapusero, oli erityisen haasteellinen jo silitysvaiheessa ja pukiessa tuli yläosa suurinpiirtein juosten kiikuttaa ja heittää mallinuken ylle, sillä se tuntui rypistyvän heti silitysraudan mennessä kymmentä senttiä kauemmas kankaasta. Melko rypyttömänä ja siistinä tuote kuitenkin saatiin näytille, onneksi.

 Ja viikon viimeinen isompi toimeksiantoni oli baby-uutuusvaatenurkkauksen teko, mihin kuului siis entisten tuotteiden siirto uusille paikoille ja näiden uusien vaatteiden järjesteleminen myyntiin houkuttelevasti (ja tietenkin ohjenuoran kriteerien mukaisesti, mihin kuuluu mm. nurkkauksen rakenne ja mallinukkevaatteet). En  siis ollut aemmin vauvanvaatteiden parissa sen suuremmin kuin mallinukkejen ja yhden seinän teon merkeissä pyörinyt, joten tämä oli erittäinkin mielekästä vaihtelua. Kevätvauvat näyttävätkin siis vaihdon jälkeen tältä:

 

Pirteät värit ja kuosit nostattavat toki mieltä ja valmistelevat tulevaan aurinkoiseen vuodenaikaan, mutta näin asetteluvaiheessa on haastava saada lopputuloksesta tasapainoinen ja ei liian sekavaa -yhdistelmää.

 Tämäkin viikko hurahti taas kuin siivillä ja seuraava (ja samalla viimeinen) Lindex-viikkoni tulee varmasti olemaan työniloa sisältävä, kaihoisa ja samalla opettavainen.

 

VIIKKO 7

FINAL WEEK

Voi ei, surullisen kaihoisa viimeinen viikko käynnistyi. Mutta vaan vieläpä vain ehdin viimeiselläkin viikolla ikkunaan pääsemään, ja kaksi itselleni suurempaa työtä askaroimaan. Nyt voin sanoa maistaneeni ihan oikeasti ja kunnolla sitä vaatekauppavisualistin arkea, sillä työskentelyvauhti on ollut erittäinkin hurjaa (verrattuna siis harjoitteluni alkuviikkoihin).

Viikko alkoi pienten lasten -pöydän vaihtamisella, mikä tiesi jo tuttua pöydän tyhjennystä, sekä uuden tavaran asettelua, plus kaikkea tähän rakentamiseen liittyviä tyköaskareita. Tässä työtoverinani toimi myymälän naistenvaatevastaava, joka on myös erittäinkin kiinnostunut ns. visuntöistä ja osasi hyvin ”hommahanskassa” -ottein opastaa ja ajatella rakenteen toteutuksen, eli työt sujuivat aikataulussa, sekä ohjenuoran vaatimusten mukaisesti. Omana visualistisena päävastuuna kyseisessä toimessa oli lähinnä asustepöydän teko, mallinukkejen vaatettaminen ja julisteen sekä farkkujen ripustaminen pöytäkokonaisuuden täydentämiseksi. Lopputulos näytti tältä:

Ohjekuvan ollessa suuremmalle pöydälle suunniteltu, tarvitaan taas sovellustaitoja, jotta lopputuloksen periaate pysyy samana. Kattoripustukset eivät kyllä sovi korkeanpaikan -kammoisille, onneksi takataskusta löytyy työturvallisuuskortti!

Lopumman viikon päätehtävänä olikin sitten isojen lasten -pöydän vaihtaminen ja tässä taasen päävastuu oli kokonaan minulla ja toisella harjoittelijalla! Tässä viimeistään tuli testattua, onko ajatusmaailmallani mitään mahdollisuuksia tähän työhön, sillä työtahti- ja lopputulos olivat kokonaan omista toimista riippuvaisia. Ja yllätyksekseni tämä oli erittäinkin mukavaa vaihtelua, sillä tällöin pystyi itse suunnittelemaan tauot ja työjärjestyksen parhaaksi näkemällään tavalla. Koko päivän, ja hitusen seuraavasta aamusta, pääsi kylläkin tunteja uhrautumaan, mutta olen erittäinkin ylpeä, sillä luultavasti jopa ajatellessa viikkokin takaperin, olisi aikaa silloin varmasti kulunut enemmän. Tältä pöytämme näytti:

Samaa teemaa kuin pientenkin pöydästä, ja sitä pystyikin käyttämään hieman mallina esim. viikkausvaihtoehtojen selkeyttämiseksi itselle.  

Ja viimeisimpänä, vaan ei kliseisestikkään vähäisimpänä, oli onnenpotkuna mahdollisuus tehdä vielä yksi näyteikkuna työpaikkaohjaajani kanssa. Maanantaina valmiiksi vaatettamani nuket olivat siis takahuoneessa jo odottamassa näytteillepääsyään, aherruksen kohteena olikin siis edellisten seinäjulisteiden poisotto ja uusien nitominen tilalle, pahvinukkejen ripustaminen, sekä tietenkin hintakylttien teko.

Raikas lopputulos, kevät tulee siis tääläkin!

Ja nyt kaihoisin mielin on tämän tytön Lindex – työssäoppiminen saapunut päätökseen, enkä voi muuta kuin kiittää vielä kerran mielessäni mahtavaa työporukkaa! Näin jälkikäteen mietittynä ei varmaan lupaavampaa ensimmäistä työharjoittelupaikkaa olisi voinut edes kuvitella saavansa, sillä oppi mitä olen täältä saanut, on ollut erittäinkin monimuotoinen ja kasvattava. Lisänä tietenkin mainittakoon vielä erittäin hyvä opin sisäistäneeksi saanti, kuinka kummassa he sen tekivätkään. Tästä on erittäinkin hyvä jatkaa, KIITOS SALON LINDEX!