kehitä kritiikistä

messuosaston välikatsaussessio luokkamme kesken nosti pintaan erään epäkohdan parini kanssa suunnittelemassamme seinien ulosannissa: ne tuovat kaikesta suloisuudestaan huolimatta liiaksi mieleen päiväkodin, neuvolan tms. ja tottahan tämä; kyseisissä paikoissa on hyvinkin yleistä törmätä lapsosten taiteelliseen ilmaisuun, minkä takia suunnittelemamme osastoseinät ihmismieli automaattisesti yhdistäisi sijaishuollon sijaan tarhatuokioihin. lisäksi varsinais-suomen sijaishuoltoyksikkö kertoi asiakastapaamisessaan tarvitsevansa uusia kontakteja myös nuorille, ekä vain taaperoille/lapsille. hmm, hankalaksi meni ja oma aivotus huusikin jo hoosiannaa yrittäessään viedä lapsenomaisia piiroksiamme jollain tavalla nuoriin sekä sijaishuoltoon yhdistettäviksi, plus lisätä tekstillinen osio kuvaa tukemaan. ja aivan yht´äkkiä (ei minkäänlaista käsitystä mistä) mieleen pulpahti seinämaalaukset, ja niitä tekevät ihmiset. siispä miksei tähän selkeästi käsinrustailtuun taustakuvaammekin voisi ajatella olevan juurikin parhaillaan tapahtumassa maalaamista alá sijaisperheen arjen havainnollistus?

osastoa perspekstiivissä. "piirustusten" lisäksi taiteilin ihmissiluetit, jotka ovat juuri parhaillaan työn touhussa. teksti "voitko sinä maalata hymyn jonkun huulille" avaisi hieman messukansan tunnepuolta, ja yhdistyisi samalla näpsäkästi siluettien maalauspuuhiin. lisäksi tähän messuosaston perspikseen on tuotu jo hieman havainnollistusta sydännojatuoleista, sekä sohvapöydästä jotka siis toimisivat "onko sinusta sijaisperheeksi" -testintekopaikkana.

näin kritiikistä lannistumattomana sai aivan uutta näkökantaa suunnittelulleen, eikä pieni tuskailu ole koskaan pahasta. rajojaan on koeteltava, ilman tätä ei juuri kummoista kehitystä ole mahdollista tapahtua.

päästä ideaksi - ideasta illustratoriin

messuosasto pääsi tänään ihan kunnolla rullaamaan. maanantaisessa asiakastapaamisessa selvisi niin asiakkaamme tarpeet, budjetti, toiveet, kuin muutkin pienet nippelitiedot osastosuunnittelun varalle, ja näin itse aivotyöskentelyn oli mahdollista alkaa täydellä panostuksella. tärkeimpinä kriteereinä ottaisin esille uusien sijaisperheiden löytämistä, lapsien ja nuorien esilletuontia, sekä niinkin surullisenkuuluisan asian iloiseksi muuttamista. aamuisen messuparipaltsun tuloksena päädyimme tästä taiteroinnista-

jo koneelliseen verisointiin! ajatuksenamme on käyttää katseenkiinnitsijänä messuseinään ripustettavia suurtulosteita, jotka koostuvat lapsenomaisesti piirretyistä sekä väritetyistä lapsihahmoista. tällä jollain tasolla viestitettäisiin osaston ohi kulkevalle messukansalle asiakkaamme toimien  lapsikohdistumista, ja tällöin lapsista/nuorista kiinnostuneet mahdollisesti pysähtyvät, tai edes hidastavat kulkuaan, halutessaan ottaa selvää enemmän osaston tarjonnasta. seuraava osaston etappi olisi sen keskivaiheille sijoittuva parin nojatuolin + sohvapöydän muodostama ryhmä, johon keskitettäisiin "onko sinusta sijaisvanhemmaksi"-testin tekomahdollisuus. nojatuolien ideana olisi niiden halaamisominaisuus, eli käsinojien tilalla esiintyisivätkin kädet, jotka istujan on mahdollista kietoa ympärilleen ja näin antaa oikein iso rutistus. nojatuolin selkäosion kruunaisi sydänmalli, joka kuvastaisi niin muotonsa, kuin väriensäkin puolesta sijaishuoltoyksikön "ajoissa kotiin"-kampanjaa. näin nojatuoliryhmässä tuotaisiin visuaalisen ilmeensä puolesta esiin siis kampanjaa, mutta myös sijaisperheen turvan- ja avuntuontimahdollisuuksia. uloimpana nurkasta, mutta lähimpänä ohikulkijoita, sijaitsis 1-3 apupöytää, joissa asiasta kiinnostuneiden olisi mahdollista napata esitelehtisiä, tilpehööriä (kyniä, heijastimia, avaimenperiä..) tai vaikka jotain pientä herkkuhoukutusta mukaansa.

tämän päivän aikaansaannoksena siis suunnittelutyön lisäksi, ehti aloittaa koneellisen työstön, ja koska messupohjat on ideana rakentaa kahdella ohjelmalla, autocad sekä illustrator, oli työnjako enemmän kuin järkevää; toiselle autocad, toiselle illu - illustrator napsati itselle.

messuosaston koon jakautuessa neliömäärältään 6, ovat seinät siinä tapauksessa 2- ja 3 metrisiä. tässä kakkosen suurtulostenäköisyys.

vaikkakin piirokset ovat hyvinkin naiiveja, näkyy niissä jotain "aikuisen" käden jälkeä. näin ilme ei mene liian lastentarhamaiseksi.

siis seinät ovat jo koneella pystyssä, seuraava eteneminen on loppujen osastokalusteiden istuttaminen "lättänä" perspektiiviin ja saada ne vielä ehkä jopa käyttötarkoituksensa näköiseksi. plussa-aivotuksena tupsahti huomioon ottamattomamme tekstillinen informaatio, joka olisi mielellään istutettava osastoilmeeseen. tästä eteenpäin

kulttuuria mä metsästän

tänään vähän t-paita suunnittelua. ilmoilla on jakson aikana leijunut pienoinen projekti, jossa opetus- ja kulttuuriministeriö kaipaili kesäksi tapahtumiinsa jonkinlaista iloista kesäsanomaa pursuavan yhtenäisen t-paidan. tämän suunnittelu tulisi siis meiltä (visualisteilta) sekä tekstiilipuolen opiskelijoilta(?). jonkinnäköistä skabailua mitä ilmeisimmin siis tiedossa, eihän he nyt puoltasataa vaihtoehtoa voi käyttöönsä ottaa.. ehkä. no mutta, tämän viimehetkien ajan on ollut pientä eipäs-juupas etenemistä kyseisen suunnittelun kanssa - y-päivän grafiikka kun ei osannut varmaksi ilmoittaa vaatimaansa toteutusaikaa, joten kaikki mahdollinen koneellisen työskentelyn mahdollisuus oli automaattisesti uhrattu pelkästään tapahtuman edentämiseen. nyt vihdoin, päivää ennen opetus- ja kulttuuriministeriön t-paita deadline:ä, grafiikka näytti vihreää valoa kevään tekemisten osalta ja seuraava projekti oli mahdollista pistää rullautumaan.

opetus- ja kulttuuriministeriö, ei taas mitään käsitystä mitä tuo yksi maan tylsimmistä sanahirviöistä tarkoittaa. taustatutkimuksen jälkeen (siis google) ei vieläkään mitään. ainoana apuköytenä haalin toimia, mitkä toimivat vähänniinkuin tuon yleisen (OKM) "pääotsikon" alla. ongelmana vain oli ettei liikuntaa, musiikkia, tiedettä.. yms yhdistä mikään omaan päähän sopiva yhtenäinen mielikuva. siis siinä aikani omalla mukaavuusalueella tuhertaessa kaikkea jonninjoutavaa (käsin piirtäessä), jonkinasteisia inspiraatiokuvia haaliessa ja kellon raksuttaessa uhkaavasti eteenpäin alkoi pienoinen paniikinpoikanen aikataulun mälläämisestä kytemään. ronskisti illu auki ja erilaisia siveltimeltimenvetoja testailemaan + muut mahdolliset muokkausvitkuttimet, syntyikin tyhjällä mielellä (ja siinä vaiheessa myös mahalla) jollain tapaa silmääni miellyttävä ja suht monikäyttöinen kuva, joka vastasi ehkä eniten kriteeriin: pirteä.

ajatuksena siis oli; ei ajatusta. ainoa mielikuva mitä opetus- ja kulttuuriministeriöstä sain oli jonkinlainen akvarellinen abstakti muoto/kuva, mikä kuvastaisi kaikkea sitä mitä kulttuuri voikaan olla. alitajunta työsti tästä tuumailusta hyvinkin yksinkertaisen muotojanan, jota kopioimalla sekä muokkaamalla kolmen "raidan" kokonaisuus syntyi, ja näin antaisi mahdollisimman monipuoliset sijaintimahdollisuudet t-paidassa.

mutta ajatus on aina vasta ajatus, ei sen toteutustoimivuudesta ole takuita. näin kävi tälläkertaa, eikä suunnitteluhenkeni osannut asetella kyseistä kuvaa sellaisenaan mieltäkoskettavasti. "pieni" muokkaus auttoi asiaa:

kuten näkyy, ei kuviota tunnista enää entiselleen. paita sai toivomaani abstaktiutta, sekä lisää mielenkiintoa vääntelyn ja työkaluilla leikkimisen tuloksena. vaikka itsessään ja näin ensikatsauksella, voisi kuvitella printin sisältävän vain kasan viivoja ja värejä, olen näin työn valmistumisen jälkeen keksinyt sille oivan selityksen: kuvaukseen mahtuu niin pelistrategian piirrosta (urheilu), musiikin tuoman tuntemuksen räiske, tieteen sekoitusmahdollisuuksien kirjon.. , siis periaatteessa kaikki alat, mitä OKP:n johteena ovatkaan, on heidän jonkinalinen alatarpeistus mahdollista kuvitella viivamereen selkeänä ohjeistuksena! Kuvassa niin naisten kuin miestenkin malli, etuperin.

jos selittelyni kuvani monisopivuudesta, ja selkeästä alitajunnallisesta suunnittelusta ei mene läpi, niin yksi asia on ainakin varma: onhan se nyt sentään värikäs!

graafikkona y-päivään

aiemmassa postauksessa kertomani y-päivä on suunnitteluasteella saanut tähän päivään mennessä jo totaalisen uudet säfäärit! päivän ohjelmaa on taulutettu, hankittu ja viilattu, markkinointi on jo täydellä teholla pistetty melkein ympäri suomen esille, sekä visuaalista ilmettä on rakennettu ja luotu laaja-alaisesti. jokaiselle edellämainitsemalleni toimelle on jaettu luokkamme kesken omat vastuu/tehtäväryhmät ja itse pääsin graafikon hommiin.

visuaalisesta ilmeestä vastaa tällä hetkellä vaihtelevasti neljästä kuuteen ihmistä, riippuen työmäärän paljoudesta ja niihin kohdistuvista deadline:istä. eniveis, kaikki mitä ja miten tapahtumasta on, tai tulee olemaan esillä, on tiimimme aikaansaannosta. tässä omaa panostani ja aikaansaannostani, missä olen joko pohjasuunnitellut ja toteuttanut helahoidon tai vain viilaillut logosuunnittelijamme taikka jonkun ryhmäläisemme raakaluonnoksia. (mainittakoon vielä ryhmätyöskentelyn olevan hyvin keskeisessä osassa myös graafisen ilmeen suunnittelussamme, millä tarkoitan päätösten ja mielipiteiden vaihdon jokapäiväisyyttä. esimerkki: yksi ryhmäläisistä kokoaa oman näkemyksensä y-päivän julisteesta, minkä jälkeen koko graafinen tiimimme tarkastelee aikaansaannosta ja antaa mahdollisia parannusehdotuksia tai yhteissätuumin hyväksyy taidonnäytteen sellaisenaan. yhteistyötä, yhteistyötä! näin saamme y-päivästä multimaalisen makeen näköisen!)

t-paida on suunniteltu y-päivän oppaille, heidän näkyvyydensä takaamiseksi. tämä aiheutti vaatimuksen: opaspaitojen on pystyttävä erottumaan muun tapahtumakansan vaatetuksen seasta helposti ja vaivattomasti - ei siis mitään tihrustelua. siispä, mikä sen parempi tuntomerkki kuin tapahtuman logo kovaa ja korkealta paidan etumukseen!

etupuolelta kuviosta näkymättä jäänyt osio jatkuuu t-paidan selkä puolelle, kera tapahtuman sloganin. tunnistettavuus siis kaksinkertaistuu, onhan tuntomerkit nähtävissä oli opas kummin päin tahansa.

y-päivän ohjelmistoon kuuluu erinäisiä pajoja, mitkä sijoittuvat näillä näkymin luokkahuoneisiin. jotta käviäkunnalla olisi mitään hajua huoneiden sisällöstä, on vähintäänkin loogista tekaista ovikyltit. ideana on tulostaa yllä oleva kuvio A3-paperille, minkä jälkeen kyltti käsipelillä leikataan ympyrän muotoiseksi. näin logossa olevan Y:n takana komeileva ympyrä saisi jatkuvuutta muun suunnittelun muotokielessä.

yrittäjänpäivään yhdistetään periaatteessa vielä erillinen, ja pienempi, tapahtuma: Diili. diili on suunnattu salon toiseen asteen opiskelijoille (lukio sekä ammattikoulu), minkä ajatuksena on kilpailuttaa erinäisiä joukkueita keskenään jonkinlaisella tehtävällä. jotta kilpailusta tulee kilpailu, tarvitaan tietenkin osallistujat ja näin mainos/julisteen muodossa heitä houkutellaankin.

kortti on hyvinkin sen näköinen, kun mitä se oli logosuunnittelijamme raaka-luonnoksessa (ensisuunnitteluvaiheen luonnosversio). ainoana viilauksen kohteena oli värien lisäys.

postikorttia tullaan lähettämään, noh, tarkkaan en tiedä kenelle mutta ilmeisimmin "tärkeimmille" tahoille kutsumielessä. siksipä taakse rustailtiin tervetulotoivotus kera osoitetietojen.

runsaasti muitakin visuaalisia ulosanteja on y-päivää varten tekeytyneinä, toisten graafisten tiimiläisten taitojen uomista: mm. juliste, ohjelmisto"taulu", maakyltti, tarra, pinssi, flyeri.. siis kaikkea mahdollista. kanssamme y-päivää toteuttamassa ovat myös meidän visualistien lisäksi merkonomiopiskelijat, ja käsittääkseni he ovat vielä täysin (tai ainakin suurimmaksi osaksi) pimennossa aikaansaannoksistamme. esittelypäivä on buukattu puolentoista viikon päähän, saapa silloin nähdä mitä he tykkäävät!

taulutusta

kevät lopuillaan ja kesä on todella jo ovella. tein tämän havainnon huomatessani olon hieman nihkeäksi ihan jo pelkästä istumisesta, huh! mutta kesän alku tietää koulun loppua, ja koulun loppu taas.. loppukiriä! kun kaaos meinaa kaatua päälle eikä mikään etene, vaikka hommaa olisi vaikka torille asti jaettavaksi on aika tehdä jotain: aikataulu! viimeiselle kahdelle viikolle on aika pistää selkeät tekotarpeet ja suunnata sitten hyvillä mielin kesälaitumille - vailla huolen häivää rästihommista.

näillä ensiviikkoon ja vaikka täydennysvaraa vielä on, niin kukapa ei mielekkäämpänä pitäisi rennon letkeää työtahtia.

uppoava laiva

ensimmäinen tyylihistorian kannalta katselemani leffa, jonka olin jo aikaisemmassa elämässäni katsonut - titanic! huomattavasti helpompi keskittyä vain lavastukseen näin juonen ennaltatietävänä ja kappas vain, sai vanha elokuvatuttu uudelta näkökannalta tarkasteltuna ihan uuden arvostuksen. vaikkakin tästä yybersuositusta klassikosta on nykypäivään tehty kaikenmaailman uutuusversioita, en näin "joissakin asioissa" vanhanaikaisin periaattein varustautuneena suostunut tarkastelemaan muuta versiota kuin ensituttuni 1997 -luvun versioinnin.

ymmärtääkseni jugend -tyylisuuntaus (tunnetaan osittain, ja joissain tapauksissa nimellä art nouveau) näin 1912 -luvulle sijoittui, niin maalle kuin merellekkin. kyseisen kauden tunnuspiirteiden hahmottaminen osoittautui kylläkin vaikeaakin vaikeammaksi - jokaisella maalla kun tuntui olevan omat pikku piirteensä, mitkä vaihtelivat verrattuna toisiin saman tyylikauden valtaamiin maanosiin.

käsityöläisyyttä arvostettiin ja se pyrittiinkin tuomaan esille mm. käyttämällä sisustusmateriaaleina vain ja ainoastaan ehtaa luonnosta saatua tavaraa, eikä mitään teollisuushömppää. käsityöläisyys yhdistettiin myös taiteeseen, minkä seurauksena luontoaiheiset pintakoristelut esiintyivät melkein kaikkialla sisustuksessa: niin kalusteissa, kuin seinissä. koristeaiheiden taiteilulopputulos saattoi jäädä keskeneräisen näköiseksi, millä kuvastettiin jatkuvuutta ja kokonaisvaltaisuutta tilojen ulkomuodossa. aiheina suosittiin mm. kuvan seinämässä esiintyvää tyyliteltyä kasviköynnöstä, sekä naisfiguureita.

kaarevat, aaltomaiset linjat, runsas ornametiikka ja sulavat, mutta epäsymmetriset muodot ovat hyvin havaittavissa titanicin kalustuksessa. hyvä lavastajat! huomaa luonnonläheisyyden havittely myös istuinverhoilussa

ylilyöntejä vältettiin viimeiseen asti, minkä takia pelkistäminen oli suurta edeltävään aikaan verrattuna.

erinäiset symboliset uskomusolennot esiintyivät suuressa suosiossa koriste-esineissä

puu, mitä käytettiin niin kalusteissa kuin seinissäkin, oli väriltään tummaa tai se petsattiin tummaksi. kiiltoa ei jugendissa haettu - heijastavuustaso oli lähinnä himmeää

tunnepitoiset ja eroottiset aiheet ilmenivät erityisesti jugendin kuvataiteessa

naisten puvuissa painopiste siirrettiin hartioihin ja mekkojen helmaosassa keskityttiin kartiomalliin, sekä takaosan korostamiseen. vyötärölinja löysi esittelyasemansa, ja povea korostettiin. vaatetuksen värimaailma komppasi sisustusta - siis luonnonväreissä mentiin

kampauksilla ei juurikaan koreiltu, siispä vastapainoksi hatut olivatkin sitäkin messevämpiä. koristeasioita niin hiuksissa, kuin hatuissakin olivat sulka, kukka ja pitsi

jokseenkin en tästä elokuvasta tyylillisesti niin paljoa irti saanut, kuin kahdesta aiemmasta syynäyksenkohteestani. johtuneeko asia sitten vireystilastani, vai tapahtumien sijoittumisesta laaja-alaisemman maankamaran sijaan yhteen ja ainoaan laivaan - tiedä sitä sitten. mutta pohjatietoa ja pääpiirteistä sekä pintaraapaisumaista tuntua toki jäi käteen- olen osittaista jugendimaisuutta viisaampi!

ylpeyttä ennakkoluulosta

seuraavana leffakatsauksena vuoroon astui ylpeys ja ennakkoluulo 2005 vuoden versiointina. empire vallitsi lukua 1813,  mihin myös jane austenin kirjoittaman romaani ja siihen pohjautuvat useat filmografiset teoksetkin sijoittuvat. jälleen kerran, aivan mahtavaa lavastusta ja upeaa näkymäkuvausta! huomaa itsensä vihdoin ihan oikeasti syttyvän näihin entisaikojen kuvaelmiin, vaikkakin lässynlää-leffakategoria kaipaa vielä erikoislaatuisempaa sytytystä. siispä thank god en ole tekemässä leffa-arvostelua, vaan tyylitutkielmaa (mistä muuten arvosanana antaisin vähintäänkin kiitettävän).

kreikkalaista pylvästemppeliä ihannoitiin, minkäpä takia sen suoraviivaista ja jäykkää järjestelmää kopioitiin mm. arkkitehtuurisissa rakenteissa

empiren pääpyrkimys oli mahdollisimman juhlallisen tunnelman luonti, mitä toteutettiin mm. suosimalla tummia ja mahonkisia huonekaluja. yksityiskohtaiset koristelut taiteiltiin joko pronssista tai varakkaammassa tapauksessa kullalla. ja koska kreikkaa antiikkisessa mielessä siis ihailtiin, aiheet liikkuivat voitonjumalattarissa ja voitonseppeleissä.

kylmä ja hyvinkin kova väriasteikko yhdistettynä suoralinjaisiin, mutta kevyenoloisiin kalusteisiin edesauttoi juhlatunnelman syvempää vaikutelmaa. huomaa myös kreikkalaiset pylväät sisätiloissa.

jostain syystä myös roomalaisen sotapäälikön telttaa pidettiin "muotijuttuna", mitä sitten möyhkevin ja laskostetuin kangasverhoin tuotiin sisustukseen. verhojen käyttökohteina olivat tietenkin ihan perinteisesti ikkunat tai vaihtoehtoisesti sängynpäädyt

kun kaiken kylmäsävyisyyden keskellä väriä sitten joissain tapauksissa käytettiin, värit todella olivat sitä itseään. huonekalujen, kuten esimerkiksi istuinten, jalkoihin tuotiin koristelua pronssisin/kultaisin sfinksein, leijonin tai vaikka aarnikotkin. lisävinkkinä aikakausikalustetunnistusta helpottamaan ovat eteen ja taakse kaartuvat jalat.

kuvataide toimitti empiressä samaa tarinaa kuin uusklassismissakin. pyrkimykset olivat kohti puhtautta, sekä selkeälinjaisuutta myös kuvamuodissa. aiheet poimittiin - yllätys yllätys - antiikin kreikasta ja roomasta

1800-luvun alussa alettiin ensimmäisiä kertoja uhmaamaan seinän viereen sijoiteltavaa huonekalusijoittelua, ja ensimmäisiä kalustorymiä keksittiin muodostella

empire vakiinnutti huonekalujen koristelun erinäisillä kiinteillä koriste-esineillä, joita yllä olevassa kuvassa ovat mm. kaapin päällä nököttävät uurnat

naisten pukujen siluetti alkoi lähentelemään vartalonmyötäisyyttä, eikä korsettipakkoa enää ollut. tyypillinen muoto oli rintojen alapuolelle nostettu vyötärö, sekä aiempaa runsaasti paljastavampi olemus joka kantilta (kankaiden läpikuultavuus, avarampi kaula-aukko, nilkkojen paljastaminen..)

miesten suosikki oli hängystakki, mitkä saivat kaverikseen ihka ensimmäistä kertaa oikein pitkälahkeiset pöksyt. kravaatinomaisten kaulahuivien solminta oli aina eräänlainen taidonnäyte

tumma tukka, ja tummat kiharat olivat tavoitelluimpia ihanteita. päähän pistettiin ulkoillessa hilkka (bonetti), jota tietenkin koristi muuhun asuun sopiva koristenauha

näihin bongauksiin ja havaintoihin on hyvä päättää empiretutkailu. huomenna luvassa 1900-luvun leffaa, mikä tietää taas eri suuntausta, eri tunnelmaa, eri aikakautta. mutta ei haittaa, säätäti lupasikin vettä koko päiväksi!

osasto hakusessa

ensiviikon messuosaston suunnittelua varten on tehtävä hieman tarkempaa tuttavuutta näin ensikertalaisen osastosuunittelijan kengissä. itse asiakkaasta tiedämme vain työpistenimikkeen "varsinais-suomen sijaishuoltoyksikkö", eikä termi tuonut itselle mieleen muuta kuin valkoseinäisen kolkon toimiston kera muutaman varttuneen naishenkilön työntekijänä. google pääsikin siis kulutukseen, ja vastaukset kysymyksiin "mitä, miksi, mistä ja kuinka" saivat hieman enempi tyydytystä niin asiakkaan toimien ymmärtämisen puolesta, kuin myös messuosaston rakentamisen mahdollisuuksien ja tarpeiden tiedostamisessa. pelkkä ymmärrys ei kuitenkaan riitä, vaan näin luovalla alallahan tärkein on inspiraatio - siis kaikessa. pinterest osoittautuikin jälleen mitä mainioimmaksi toveriksi kuvankeruussa ja näin kaikki virtuaalimeren kuvainspikset pääsivät turvalliesti omaan kansioonsa odottamaan ensiviikon todellista tarkastelusyynäystä. tässä hieman kokoamiani messuosastoajatuksia thinglink:in muodossa:




näin yleispätevän messuosastotarkastelun jälkeen tarvitaan tietenkin yksityiskohtaista tietoa asiakkaan tarpeista, haluista ja päämääristä. lista tarkentavista kysymyksistä poltteleekin jo takataskussa ensiviikkoa odottaen, jolloin asiakastapaaminen maanantaina starttaa ja samalla laitetaan täyspäinen suunnitteluvire käyntiin.

jussin kekkerit

jussi the mään pitää viiden hengen juhannuskekkerit omassa kallion yksiössään. hän haluaa kovasti tuoda kaupungin kasvateille ripauksen mökkimeininkiä juhlanviettoon, mutta liika koreilu ei tule kuuloonkaan - budjetti kun menee tukirahojen rajapuitteiden mukaisesti, eli lantteja ei liiemmin liukene. siltikään tietystä mukavuudesta ei tingitä: miehen rakastamaa olutta on oltava! kutsuttuun kaveriporukkaan kuuluu siis kaksi miehen lapsuudenkaveria, sekä kaksi muutamaan otteeseen alakerran pubissa tutuksi tullutta daamia. naisvieraat asettavat vielä hieman lisähaastetta illalle, jotta jokaisen tyytyväisyys on taattu: miehet eivät juuri hienostelua kaipaa, mutta estrogeeni vaatii jotain kaunista - ja naisiahan on miellytettävä. varsinkin jussin, sillä noin 37 -vuotiaana sinkkumiehenä ei.. noh, ei se ainakaan siitä enää parane.

tällaisen pienen omakeksimän tarinan pohjalle perustuivat tämänkertaiset kuvausjärjestelyt, ja aiheena toimi kattaus. se on aina hienoa huomata, kuinka ryhmässä toimiessa jokaisen tekemä työ yhdistyy toisten ryhmäläisten toimien kanssa, muodostaen näin kokonaisuuden! siis prosessi + prosessi + prosessi... = valmis työ, upeeta! esimerkiksi ryhmämme kohdalla jouduttiin kuvausjärjestelyjen alkutoimia työstämään hyvin lomittain, ja yksilötyönomaisesti - muiden tehtäväaikataulujen tupatessa päälle on vaan suunniteltava työskentelyetenemisensä jollainlailla ruotuun - niin ettei mitään hoideta omahyväisesti muita ajattelematta, muttei mitään saa myöskään laiminlyödä. tasapainoittelua, tasapainoittelua. mutta itse kuvauspäivänä tiimin täydellinen ja täytenäinen panostus oli vain ja ainoastaan kuvauksissa - rekvisiittaa tuotiin omasta takaa edellisviikon tavaratuumailun mukaisesti, nettiä oli kulutettu kattausinspiraatioita haaliessa sekä toimeen tarttuminen aloitettiin heti mahdollisuuden tullessa.

kuvauskunnia on kyllä täysin annettava ryhmäläiselleneni nanitalle: sillä tytöllä pysyy kyllä kamera kädessä ja seuraavat otokset ovat hänen suljinsormensa ansiota - mutta muokatuin versioin:

ensimmäisiin sommitteluihimme keskeisimmäksi asiaksi taisi nousta siistin-simppelin-järjestelmällinen yleisilme kattauksessa. siis somisteet ovat hyvinkin järjestelmähavainnoidusti aseteltu toisiinsa nähden, mutta koreilevia tai hienostuneita asioita ei juurikaan ole käytetty. siltikin jostain syystä alkutarina ei suostu täsmäämään tämäntyyppiseen ratkaisuun - juhannusmies ei selkeästikään (mielikuvien mukaan) tulisi osata kattaa

seuraavaksi aloimme hakemaan jo pientä "after party" -meininkiä kaiken kliinisyyden ja järjestelmällisyyden rikkomiseksi. edellispäivänä kerätyt kukkaset nuukahtivat juuri sopivasti kuvauksien edetessä, jolloinka ne toivat sitä omaa "melkein mökillä" tunnelmaa. _mutta_, kokonaisuudesta syntyi liian naismainen tai siis naisenomainen. hitto!

taustakangas lähti vaihtoon ja pöydälle tuotiin tummuutta - värimaailma siis niukennettiin vain muutamaan tummahkontunkkaiseen sävyyn ja johan alkoikin sitä itse pääherra jussiakin pöydällä hahmottumaan.

kun juhlat on juhlittu, se näkyy myös pöydällä. jussin juhannusta nyt omien mielikuvakeikuttelujen jälkeen ehkä parhaiten kuvaa juurikin ylläolevan sekainen ja siistimätön- siis juhlien jälkeinen kattaus.

.. tai ehkä jussi viettikin juhannuksensa yksin?

tämänkertaiset kuvausjärjestelyt olivat huomattavasti lyhyempikestoiset, ja pienemmässä kokonaismittakaavassa toteutetut kuin jouluaedeltäneet, mutta tämä lyhyempi prosessikin oli erittäinkin palkitseva: aikaisemmin haalitut niksit mukana, ei perusasioita tarvinnut niin kantapäänkautta enää opetella, vaan keskittyminen oli mahdollista kohdistaa kaikkeen pieneen, mutta tärkeään : taustat, astioiden kulmat, tarvittava tiivistys.. voi pojat, kyllä meistä vielä hyviä tulee!

virrat vei

virrat, ylöjärvi, kiltakoulut, keikkailu.. substantiivipaljous sisältää selkeän pointin: matkalle lähdettiin, ja retken päämääränä toimi ylöjärvi/virrat. matkaevääksi, sekä tulevan ennakointia varten saimme aiheeksi keikkailun mistä tulisimme omat tietämyksemme jollakin tavalla jakamaan jonkinlaisille ryhmille, jotka jollain logiikalla kiertävät jonkinnäköisiä etappeja, jotka kestävät jonkunpituisen ajan. epäselvää - tiedän, mutta juurikin tämänsuuntaisin informaatioin kolmenhengen visujen virrat-poppoomme toimeen tarttui.

ilman tietoa käytössä olevamme tilan suuruudesta, ulkomuodosta tai edes käyttömahdollisuuksista, oli lempeästi ilmaistuna hieman haparoivaa rakentaa edes ajatuksellisesti minkäänlaista pohjaa esiteltävän asian kerronnalle. lisähaasteena ilmeni vielä aiheen keikkailu ymmärtämättömyys, siis noin opetusrakenteellisessa mielessä. ajatuskarttoja piirrettiin, aiheen mielikuvasanoja rustailtiin ja esittelyloossimme ulkomuotoa spekuloitiin käsihahmotelmin kolmissatuumin, minkä tuloksena (melkein vatsahaavan lisäksi) hieman epävarma plan A syntyi: koska keikkailulla tarkoitetaan meidän omalaatuista ja vielä maailmalla melko uniikkiakin tapaa opiskella, jaoimme tähänastiset havannointimme oppimiserikoisuuksistamme karkeasti kolmeen osaan: oppimisympäristö, bloggaaminen ja työssäoppimisskaalan monijakoisuus/-mahdollisuusrikkaus. jokaisesta aiheesta koottiin suurtulosteet alá kuvat + lyhyt teksti-informaatio. tällainen esittelytapa tuntui kaikista varmimmalta näin tilamysteeri -tapauksessa oleillessa, sillä paperinhan saa melkein mihin vain ja millä vain esiin asetettua. vahinkoplussana samalla saimme salakavalasti esiin myös graafista osaamistamme tulosteiden "meidän näköiseksi" taiteilulla. lisäksi haalimme usean kainalollisen verran tilpehöörinäyttöä siitä, miltä meidän opiskelutilamme oikein näyttävät, tuntuvat ja vaikuttavat - siis kaikkea mahdollista vilteistä ja tuoleista aina kettuun asti heitettiin takapenkille tulosteiden tueksi ja matka kohti ylojärveä saattoi alkaa 2.5. klo 7.00 (voi kyllä, tuohon aikaan ja suoraan vapunvieton jälkeen - hullujen hommaa!)

paikanpäällä selkeni "toimipisteemme" mahdollisuudet, ja onnekkaasti kaikki suurpiirteiset suunnitelmamme siitä, miten tuomme keikkailun ilmi, oli toteutettavissa, sekä loossi sisustettavissa pienelkeisesti luokkahuoneemme henkisesti. ainoa yllätys, mihin emme juurikaan olleet osanneet varautua, oli muutaman minuutin mittainen sanallinen tiivistäminen opiskeluidemme erikoisuuksista jokaiselle kiertävälle ryhmälle - tai itse ainakin olin mielikuvissani valmistautunut vain kysymyksien kautta tapahtuvaan informointiin, en päästä puhumiseen. mutta yllätyksestä selvittiin (kunnialla tietenkin) mistä mahdollisesti onkin kiittäminen juurikin ahertamiamme suurtulosteita - niiden avulla kun kaikki tarvittava tieto oli kokoajan silmiemme edessä "luntattavana". visuaalisuudesta siis todella on oikeaakin hyötyä! kiertävien ryhmien avartamisen jälkeen osallistuimme vielä opettajakeskeiseen ryhmäkeskusteluun, missä meidän opiskelijoiden mielipiteet erinäisistä aiheista olivat kullanarvoisia - tai ainakin tällaisen jälkituntuman kohtaaminen itseeni jätti.

Hyvin mielin sekä jälleen kokemuksen verran viisaampana jäi virtojen reissu taakse, mistä onkin jälkikaikuna kuulunut vain positiivista palautetta panostuksestamme. kiitos - ilo on aina meidän puolellamme!

mistä on marie antoinette tehty

silmät tapittaa tiukasti ruudun taka-alan näkymiä, 15 tuuman näytössä rullaa historiallinen leffa, eikä tarkoituksena ole saavuttaa nukkumattia seuraavan kahden tunnin sisällä. mitä siis tapahtuu? - tyylitunnistusta tietenkin! tarkoituksena on siis katsastaa muutama hassu 1700-1800-1900-luvulle sijoittuva elokuva, ja saada niistä juurikin sitä oikeaa että inspiroivaa huomiota omaan aivorekisteriin, miltä jokin kyseinen tyylikausi mahdollisimman laaja-alaisesti näytti, tuntui tai vaikka kuvitteellisesti maistui. ja voi, kyllä tämä tapa vetää "tavallista" historian kirjaopiskelua ihan 6-0, not bääd. ainoa ongelma syntyi pienistä ajatusten herpaantumisista - juoni kun kokeili viettelijän voimiaan useaan otteeseen, mutta itsehillintää harjoiteltakoon! nyt katsotaan vain rakennetekijöitä - mikä tekee tästä leffasta juuri tämän leffan näköisen.

ensimmäiseen syynäykseen pääsi marie antoinette. elokuva sijoittuu 1770-luvun ranskaan, ja ranskassa hyvinkin kuninkaaliseen tyyliin. rokokoo vallitsee upeasti jokaista sekuntia filmillä - siis kaikessa pastellikaarierotiikkakoristeposliinisuudessaan aivan mielettömän upeat lavastukset! koska kuva kertoo vielä tänä päivänäkin enemmän kuin tuhat sanaa, on ehkä helpoin analysoida havaintojani tyylipiirteistä screenshottien avulla.

luonnonläheisyys, se näkyi valtoimenaan leffalavasteissa! kyseisessä kuvassa sokeampikin huomaa varmasti kukkaa useaankin otteeseen - verhot, tuoliverhoilut sekä pöytäsomisteet, täyttä kukkaa! plussana vielä ikkunouden runsaus ja suuri koko, näin saatiin runsaasti valoa ja luonto oli aina laaja-alaisesti nähtävänä.

pastellimaisuus, tätä värimaailmaa katsoessa valtasi väkisinkin sokenrinhimo mielen ja pakotti toivomaan ranskanpastilleja olevan kaapissa. mutta asiaan: huoneen pyöristetyt nurkat olivat tavanomaisia rokokoossa. mukavuudenhalu, yhden värin sisustus sekä sisustuksen koristeellisuus, kaikki tässä.

ornamenttitaide kukoisti, ja sitä lisäiltiin kaikkeen mahdolliseen. mm. kasvien pintakuviota matkittiin luomusten aikaansaamiseksi. muita aiheita olivat kivi tai simpukka.

ilmavuuta, keveyttä, hempeyttä, raikkautta! eksotiikkaa haviteltiin sisutukseen pöllimällä ripauksittain vaikutteita itämaista. myös nää pöytäryhmitykset intiimiä seurustelua varten oli ihan puhtaasti rokokoon tuoma juttu.

vastapainona kaikelle barokin järjestelmälle ja symmetrisyydelle, rokokoo todellakin osasi kursastella epärealistisuuden havittelullaan, sekä symmetrian karttamisellaan.

taideaiheiksi napattiin mm. muotokuvia, antiikin fantasiahahmoja, idyllisiä maisemakuvia tai pastoraaleja. Posliini oli erittäin suosittu materiaali koriste-esineissä, ja yllä pilkistääkin itämaisuutta huokuva posliinimaljakko. Lisäksi vasemmassa reunassa kynttiläjänjalaksi figuroitu antiikinhenkisiä naishahmoja, minkä käyttö taiteessa ei myöskään ollut epätavanomaista.

pastellisävyt jatkuivat myös puvuissa, niin naisilla kuin miehilläkin. kiinalaisen taiteen vaikutteet, vyötärön korostus korsetilla, viuhkat, silkkihansikkaat, hatut alà hienostuneet koristeet.. voi puvustaja raukkoja ja heidän työmääräänsä..

miesten pukeutuminen ei ainakaan värimaailmaltaan poikennut naisten vaatetuksesta. eroa barokin aikaan löytyy mm. vähempi koreilevuus sekä silkin vaihtuminen raskaimpiin ja tummempiin kankaisiin. kolmikkohattu oli must!

kampauksien korkeudessa ei senttimetrejä säästelty. mitä korkeampi, sen parempi, eikä varmaan olisi ollut ihmekään vaikka tukan sekaan olisi istutettu kokonainen nooan arkki asukkeineen - hiuskoristeiden kirjo kun oli valtava

 

rokokoo on ilmeisimmin ollut puuterin suurkulutusjuhlaa, ainakin jos leffaan on uskominen. niin hiukset kuin naamakin on jo yhdellä ihmisellä varmasti vaatinut puolikkaan purtupakkauksen päivässä, niin millaisistahan tonnikiloista puhutaan kokonaisuudessaan 1700-1800-luvun käyttömääriä mitatessa?

kaikenkaikkiaan, siis vielä kerran sanottuna, mielettömän huikean yksityiskohtaiset ja todentuntuiset lavastukset, puvustukset, ehostukset.. mitä kaikkea _sen_ oikean aikakauden tunnun saamiseksi on tarvittukkaan! näin ensikertaa katsottuna jäi varmasti yli puolet asioista huomaamatta (juonen takaa-alakoitumisen lisäksi), joten on erittäinkin mahdollista saattaa kyseinen filmi uudestaan verkkokalvoilleni ja sitäkautta haalia aiheesta kaikki mahdollinen anti irti! mutta sitä ennen toiset tyylit, toiset kaudet ja toiset leffat.